Moottoripyörän hankintaa

Delhi, 18.12.2010

Nyt on moottoripyörä hankittu. Se olikin hankalampi homma kuin luulin.
Täällä ei ajoneuvoja myydä ulkomaalaiselle. Jos kaupat tehdään, laite pysyy intialaisen myyjän nimissä. Jos se myydään taas intialaiselle se siirtyy uuden omistajan nimiin. Kunnon liikkeet eivät halua myydä ulkomaalaiselle, ellei hän myy pyörää takaisin myyjälle myöhemmin. Kun minä halusin viedä pyörän Goalle ja lopuksi myydä siellä tai Mumbaissa, eivät liikkeet halunneet myydä pyörää minulle. He pelkäsivät että saatan myydä sen toiselle turistille, joka sitten hölmöilee pyörällä joka on yhä heidän nimissään. Useimmat ulkomaalaisille myytävät pyörät ovat siten jonkinlaisessa vuokrauksen ja omistuksen välimuodossa. Eri asia on jos ostaa toiselta turistilta, tai jos vie pyörän lopuksi pois maasta. Yksinkertaista, eikö totta?

Löysin sopivan pyörän, ja vuokrasin sen kolmeksi viikoksi. Pyörä on 2008 mallinen 500 kuutioinen. Intiassa myytävät pyörät ovet enimmäkseen 350 kuutioisia, mutta turistit haluavat 500 kuutioisia. Turistien kanssa asioivissa liikkeissä on myös 500 kuutioisia tarjolla, muuten ne ovat harvinaisia. Vuokraamossa meni melkein koko päivä papereita selvitettäessä ja ihmetellessä. Pyörä käytettiin myös saastemittauksessa, joka on Delhissä tehtävä 3 kk välein, muualla Intiassa 6 kk välein. Jotain mitä Suomessa ei ole, onneksi kun ottaa huomioon Suomen katsastushinnat. Täällä päästömittaus maksoi 35 rupiaa eli 60 senttiä. Hyvä että täällä tehdään edes jotain saasteiden vähentämiseksi. Ilma on todella sakeaa ja kurkku alkaa olla jatkuvasti kipea.

Kun lopulta pääsin ajamaan, sainkin totuttautua Delhin vilkkaaseen, vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Ajoneuvoja on todella paljon, välillä liikenne sujuu hyvin mutta pienikin hyäiriö saa sen puuroutumaan täysin. Ohitin koulun, joka oli juuri loppumassa ja pieniä koululaisia lastattiin takseihin ja pakettiautoihin ja riksoihin jotka olivat heitä hakemassa. Kun koko touhu oli organisoitu intialaisittain, paikan ohi pääseminen kesti varmaan 15 minuuttia. Ja kyseessä oli täysin suora tie, ei mitään risteystä yms, vain levennys johon yritti päästä ja josta yritti pois kymmenet autot yhtä aikaa.

Muutenkin liikenne on kiinnostavaa. Lehmät, härkävaunut, polkupyöräriksat, skootteririksat, mopot, skootterit, pienet kolmipyöräkuorma-autot ja erilaiset autot, toinen toistaan hitaampia, ajavat sikin sokin kaistamerkinnöistä välittämättä. Jotkut yrittävät kääntyä ja tunkevat vastaantulijoiden sekaan. Torvet soivat koko ajan.

Ajoin vahingossa sisälle jonkinlaiselle basaarialueelle, jossa oli aivan toivoton ruuhka. Ruuhkan aiheuttivat polkupyöräriksat, jotka väkisin yrittivät ylämäkeen ja välillä joutuivat jalkautumaan ja työntämään laitettaan ja lastiaan. Odottaessa ruuhkassa eräs ystävällinen polkupyöräriksa ajoi jalkani yli. Jalkaa jomottaa mutta onneksi mitään ei kuitenkaan särkynyt. Kävely ei juuri nyt houkuttele, mutta moottorimieshän ei kävele ;-)

Huomenna yritän päästä ulos Delhistä. Suuntaan ensin Nepalia kohti. Siellä varmaan nettiin pääsy ennen Katmandua voi olla kiven takana. Also, Darjeeling might be my cup of tea.

Ai niin, eilen tullessani vuokraamosta kotiin, päätin käydä tutussa sporttibaarissa parilla. Juuri kun olin lähdössä paikalle saapui suurieleisesti brittiläinen vanhempi lady Wendy. Aloimme juttelemaan, hänellä oli hauskat jutut ja ihana brittiaksentti. Siinä sivussa livahti muutamakin margarita. Itse olin juomahommissa aivan poikanen Wendyyn verrattuna. Onneksi baarit menevät aikaisin kiinni, joten olin vielä toimintakuntoinen tänään. Hauska ilta oli, ja sain kutsun Brightoniin.