28.2.2011 Palolem, Goa, Intia
Paljon on taas vettä virrannut Gangesissa viime päivityksen jälkeen. Olemme Palolemissa Niinan, Johanin ja Annan kanssa. Asumme 2-kerroksisessa cocohutissa ja nautimme uimarannasta ja auringosta.
Keralassa matkustimme Niinan kanssa kahdestaan. Vietimme pidemmän ajan Varkallassa, joka on turistipaikka hyvässä ja pahassa. Hotellimme, Shiva garden oli mukava ja rento paikka.
Minulla oli käytössäni lähes koko Keralan matkan ajan vanha Royal-Enfield bullet, jonka paikallinen Bulletkerho, Pala Bullets, ystävällisesti järjesti käyttööni. Kiitos tästä kuuluu suuresti Jaimon Thomasille, Englannissa asuvalle keralalaiselle Enfieldharrastajalle.
Teimme yhdessä Niinan kanssa päiväretken moottoripyörällä Bonmudiin, vuoristoon. Matka oli hiukan hankala sillä pyörän kytkin luisti ja jarrut olivat melko huonot. Myöskään takamatkustajalla ei ole kunnon kahvoja, joten Niinalla oli täysi työ pysyä pyörän kyydissa. Matkalla jouduimme totuttuun tapaan kysymään tietä vähän väliä. Kartasta ei paljon apua ollut ja mitään opasteita ei pääteitä lukuunottamatta ole. Keralassa liikenne on ehkä pahinta mihin olen Intiassa törmännyt. Bussit ajavat aivan järjetöntä vauhtia ja terrorisoivat muita tienkäyttäjiä.
Varkallasta lähdimme kohti Goaa eri matkoja. Niina koko matkan junalla ja minä ensin Bulletilla ja sitten bussilla ja lentäen.
Minun piti ajaa Cochin lähellä vuoristossa paikallisten Bulletistien kanssa, mutta tämä ei toteutunutkaan. Päätin silti ajaa Munnariin, yksin, ennen pyörän palautusta. Alkumatka oli hyvää päätietä, jossa oli melko vähän liikennettä. Jossakin kaupungissa eksyin kuitenkin reitiltä ja jouduin kurjalle kapealle pikkutielle jolla oli hirveä liikenne. Luulin että se oli ainoa tie ja jatkoin sitä. Myöhemmin Munnarista palatessani huomasin että hyvä tie jatkui täälläkin, vähän idempänä kuin käyttämäni tie. Tällä tiellä eräs bussi ohittaessaan minua kiilasi eteen ja suisti minut tieltä. Jarrutin hiekalla ja sain pyörän turvallisesti pysäytettyä ennen edessä olevia puita mutta tilanne oli täpärä ja vastenmielinen. Kun bussi pysähtyi ottamaan matkustajia, pysähdyin ja huusin hänelle ja taisin näyttää nyrkkiäkin. Mielestäni kuitenkin oikeutettu reaktio.
Munnariin meni hieno vuoristotie, mutta alkoi tulla myöhä ja pimeä. Tien varrella ei ollut hotelleja, joten jouduin ajamaan melko pitkään pimeässä ennenkuin pääsin vihdoin hotelliin. Hotellissa olisi ollut myös wlan asiakkaille mutta valitettavasti kukaan henkilökunnasta ei tiennyt salasanaa.
Seuraavana aamuna jatkoin yhä ylöspäin teeviljelmien halki kohti Munnaria. Nyt tie oli hienoa jyrkkää siksakkia. Piti ajaa varovasti sillä jarrut olivat huonot ja myös kytkin kävi yhä pahemmaksi. Itse Munnar ei ollut kovin kiinnostava paikka, pieni kaupunki täynnä hotelleja ja ravintoloita. Käännyin takaisin ja jatkoin Palaan jossa palautin pyörän. En ollut aivan varma pitikö pyörästä maksaa jotakin vai oliko se ilmainen. Pyörä tosiaan olisi ollut ilmainen mutta pakotin lainaajan ottamaan rahaa ainakin varaosiin jotta hän saa kytkimen korjattua. Annoin myös joitakin turhiksi jääneitä varusteita heille.
Palasta jatkoin bussilla Cochiin. Bussia ajoi raivohullu tyyppi joka ohitteli kapealla tiellä täysin muista välittämättä. Yksi moottoripyöräilijä oli todella lähellä ajaa kolarin kanssamme, ilman omaa syytään.
Cochissa vietetyn yön jälkeen lensin Goalle Kingfisher lentoyhtiöllä. Lento lensi ensin Mumbaihin, jossa odotimme koneessa ja väistelimme siivousryhmää joka pikaisesti siivosi koneen. Sitten nousimme taas ja lensimme takaisinpäin Goalle.
Dom Pedrosissa näin taas Niinan sekä muut tutut, Uncle-Bobin, Warnerin, Jessien, Chackie Chanin sekä Peter Panin ja Gilbert-koiran. Seuraavana päivänä Niinan perhe, Jussi ja Anna saapuivat Suomesta. Heidän tulonsa kunniaksi vietimme grillijuhlan. Vietimme Utordassa joitakin päiviä, ja kävimme taksilla Arporassa saturday night marketissa sekä Margaossa ostoksilla.
Sen jälkeen tulimme Palolemiin, jossa olemme viettäneet nyt vajaan viikon. Auringonoton lisäksi olemme geokätköilleet, käyneet mausteviljelmillä, jossa Anna myös ratsasti elefantilla ja pesi sitä joessa, sekä shoppailleet ja chillailleet.
Tällä viikolla Jussi ja Anna lähtevät takaisin Suomeen. Minä sen sijan pidensin täälläoloani ja siirsin paluulentoni huhtikuun alkuun. Viikon päästä ystäväni Arttu tulee Suomesta tänne, ja ohjelmassa on ainakin moottoripyöräilyä, tällä kertaa toivottavasti Keralaa turvallisemmissa merkeissä.
Paljon on taas vettä virrannut Gangesissa viime päivityksen jälkeen. Olemme Palolemissa Niinan, Johanin ja Annan kanssa. Asumme 2-kerroksisessa cocohutissa ja nautimme uimarannasta ja auringosta.
Keralassa matkustimme Niinan kanssa kahdestaan. Vietimme pidemmän ajan Varkallassa, joka on turistipaikka hyvässä ja pahassa. Hotellimme, Shiva garden oli mukava ja rento paikka.
Minulla oli käytössäni lähes koko Keralan matkan ajan vanha Royal-Enfield bullet, jonka paikallinen Bulletkerho, Pala Bullets, ystävällisesti järjesti käyttööni. Kiitos tästä kuuluu suuresti Jaimon Thomasille, Englannissa asuvalle keralalaiselle Enfieldharrastajalle.
Teimme yhdessä Niinan kanssa päiväretken moottoripyörällä Bonmudiin, vuoristoon. Matka oli hiukan hankala sillä pyörän kytkin luisti ja jarrut olivat melko huonot. Myöskään takamatkustajalla ei ole kunnon kahvoja, joten Niinalla oli täysi työ pysyä pyörän kyydissa. Matkalla jouduimme totuttuun tapaan kysymään tietä vähän väliä. Kartasta ei paljon apua ollut ja mitään opasteita ei pääteitä lukuunottamatta ole. Keralassa liikenne on ehkä pahinta mihin olen Intiassa törmännyt. Bussit ajavat aivan järjetöntä vauhtia ja terrorisoivat muita tienkäyttäjiä.
Varkallasta lähdimme kohti Goaa eri matkoja. Niina koko matkan junalla ja minä ensin Bulletilla ja sitten bussilla ja lentäen.
Minun piti ajaa Cochin lähellä vuoristossa paikallisten Bulletistien kanssa, mutta tämä ei toteutunutkaan. Päätin silti ajaa Munnariin, yksin, ennen pyörän palautusta. Alkumatka oli hyvää päätietä, jossa oli melko vähän liikennettä. Jossakin kaupungissa eksyin kuitenkin reitiltä ja jouduin kurjalle kapealle pikkutielle jolla oli hirveä liikenne. Luulin että se oli ainoa tie ja jatkoin sitä. Myöhemmin Munnarista palatessani huomasin että hyvä tie jatkui täälläkin, vähän idempänä kuin käyttämäni tie. Tällä tiellä eräs bussi ohittaessaan minua kiilasi eteen ja suisti minut tieltä. Jarrutin hiekalla ja sain pyörän turvallisesti pysäytettyä ennen edessä olevia puita mutta tilanne oli täpärä ja vastenmielinen. Kun bussi pysähtyi ottamaan matkustajia, pysähdyin ja huusin hänelle ja taisin näyttää nyrkkiäkin. Mielestäni kuitenkin oikeutettu reaktio.
Munnariin meni hieno vuoristotie, mutta alkoi tulla myöhä ja pimeä. Tien varrella ei ollut hotelleja, joten jouduin ajamaan melko pitkään pimeässä ennenkuin pääsin vihdoin hotelliin. Hotellissa olisi ollut myös wlan asiakkaille mutta valitettavasti kukaan henkilökunnasta ei tiennyt salasanaa.
Seuraavana aamuna jatkoin yhä ylöspäin teeviljelmien halki kohti Munnaria. Nyt tie oli hienoa jyrkkää siksakkia. Piti ajaa varovasti sillä jarrut olivat huonot ja myös kytkin kävi yhä pahemmaksi. Itse Munnar ei ollut kovin kiinnostava paikka, pieni kaupunki täynnä hotelleja ja ravintoloita. Käännyin takaisin ja jatkoin Palaan jossa palautin pyörän. En ollut aivan varma pitikö pyörästä maksaa jotakin vai oliko se ilmainen. Pyörä tosiaan olisi ollut ilmainen mutta pakotin lainaajan ottamaan rahaa ainakin varaosiin jotta hän saa kytkimen korjattua. Annoin myös joitakin turhiksi jääneitä varusteita heille.
Palasta jatkoin bussilla Cochiin. Bussia ajoi raivohullu tyyppi joka ohitteli kapealla tiellä täysin muista välittämättä. Yksi moottoripyöräilijä oli todella lähellä ajaa kolarin kanssamme, ilman omaa syytään.
Cochissa vietetyn yön jälkeen lensin Goalle Kingfisher lentoyhtiöllä. Lento lensi ensin Mumbaihin, jossa odotimme koneessa ja väistelimme siivousryhmää joka pikaisesti siivosi koneen. Sitten nousimme taas ja lensimme takaisinpäin Goalle.
Dom Pedrosissa näin taas Niinan sekä muut tutut, Uncle-Bobin, Warnerin, Jessien, Chackie Chanin sekä Peter Panin ja Gilbert-koiran. Seuraavana päivänä Niinan perhe, Jussi ja Anna saapuivat Suomesta. Heidän tulonsa kunniaksi vietimme grillijuhlan. Vietimme Utordassa joitakin päiviä, ja kävimme taksilla Arporassa saturday night marketissa sekä Margaossa ostoksilla.
Sen jälkeen tulimme Palolemiin, jossa olemme viettäneet nyt vajaan viikon. Auringonoton lisäksi olemme geokätköilleet, käyneet mausteviljelmillä, jossa Anna myös ratsasti elefantilla ja pesi sitä joessa, sekä shoppailleet ja chillailleet.
Tällä viikolla Jussi ja Anna lähtevät takaisin Suomeen. Minä sen sijan pidensin täälläoloani ja siirsin paluulentoni huhtikuun alkuun. Viikon päästä ystäväni Arttu tulee Suomesta tänne, ja ohjelmassa on ainakin moottoripyöräilyä, tällä kertaa toivottavasti Keralaa turvallisemmissa merkeissä.
