20.4.2011 Palolem Beach, Goa, Intia
Niinan perheen lähdettyä takaisin Suomeen muutimme Niinan kanssa läheiselle Agondan rannalle. Agonda on rauhallisempi kuin Palolem. Hotelleita ja ravintoloita on sielläkin koko rannan pituudelta mutta toiminta on jotenkin pienimuotoisempaa kuin kansoitetussa Palolemissa. Löysimme mukavan hotellin/ravintolan, My Friend Placen, jonne muutimme. Ensimmäisen yön jouduimme jakamaan ahtaan mökin mutta sitten tuli enemmän tilaa ja sain itselleni oman mökin. Sesongin ajaksi kasattava vanerimökki maksoi n. 4 € / yö. TRäällä tutustuimme tanskalaiseen Doreteen ja ruotsalaiseen Annmarieen, joiden kanssa ystävystyimme ja vietimme aikaa. Täällä vaikutti myös englantilainen Chris, entinen pankkipomo, joka asuu nykyään puoliksi Goalla ja puoliksi Bangaloressa. Chris ylläpitää Goabuddy sivustoa (http://www.goabuddy.in) jolla hän antaa goan matkailuinformaatiota. Chris myös kehittää my Friend Placen ravintolan toimintaa. Hän järjesti meille mukavia reissuja, menimme porukalla jokiristeilylle Sal joelle, taksimatkan päässä Agondasta. Iltaisin kävimme usein Niinan kanssa läheisessä Jardim-a-mar ravintolassa, jossa oli ilmainen Wifi asiakkaille.
Vietin Agondassa viikon, jonka jälkeen minun piti lähteä tuttuun Utordaan, koska ystäväni Arttu Suomesta saapui Goalle. Chris lähti tyttöjen kanssa skoottereilla vuoristoreissulle, jonka missaaminen harmitti minua kovasti. Chris tosin lupasi antaa minulle ajo-ohjeet reitille. Yhtenä poäivänä ajoimme Mariannin kanssa moottoripyörillä läheiseen Anshin luonnonpuistoon. Puiston sisälle emme poikenneet, mutta tiet olivat hienot.
Arttu saapui Goan lentoasemalle, jossa olin Warnerin kanssa vastassa. Ennen kotimatkaa kävimme pikaisesti Vasco da Gaman kaupungissa jossa Warner hoiteli asioita. Paluumatkalla ajoimme vahingossa vauhdilla hidastustöyssyyn, jotka tunnetaan täällä nimellä 'sleeping policeman'. Ehkä kannattaisi tämän jälkeen tarkistaa pyörän kulmat, mutta ei taida olla täällä tapana.
Olimme päivän Utordassa, jonka jälkeen lähdimme Bagaan, sillä Arttu halusi hieman vilkkaampaa elämää kuin Utordan rauhallisen hiljainen 'Sosegad'. Bagan rannalla oli kymmeniä ravintoloita, mutta valitettavasti useimmissa soi sietämätön, kovaääninen, venäläinen pop. Pohjois-Goan massaturismirannat tuntuvat nykyään olevan venäläisturistien dominoimat. Bongasimme tosin myös yhden suomalaisen ruokalistan lihapullineen, emme maistaneet.
Hienoa Bagassa oli asuntomme. Löysimme ison asunnon, läheltä rantaa, toisesta kerroksesta. Asunnossa oli koko loman ajan himoitsemani luksuslaite, jääkaappi. Täytimme sen heti lähikaupasta Bacardi Breezer pulloilla. Meillä oli myös parveke. Sen sijan emme löytäneet Bagasta ravintolaa jossa olisi toimiva Wifi. Yhdessä hienommassa ja kalliimmassa ravintolassa piti olla, mutta emme saaneet yhteyttä toimimaan. Nettitikkukin jäi Niinalle, joka jäi vielä Agondaan.
Lauantaina otimme taksin ja ajoimme Night marketiin, jossa meidän piti vielä tavata Niina, joka oli pian palaamassa Suomeen, sekä muut ystäväni Agondasta. Valitettavasti tiemme eivät kohdanneet, vaan näimme ainoastaan loputtomasti venäläisiä. Myöhemmin kävimme vielä Vagator beachillä, jossa kaunis rantakauppias lupasi mennä kanssani naimisiin seuraavassa elämässä. Täytyykö kääntyä hinduksi ja alkaa uskoa jälleensyntymään?
Bagan jälkeen lähdimme etelään, minulle jo tuttuun Palolemiin. Meillä ei ollut tietoa majoituksesta, mutta päätimme ettemme halua coco-huttiin, vaan haluamme mielummin asunnon. Yhtä kallista betonibunkkeria kävimme katsomassa, mutta jatkoimme matkaa. Tiellä hihaamme tuli nykimään kaveri, jolla oli omien sanojansa mukaa talo vuokrattavana. Lähdimme mukaan, ja talo siellä olikin. Aivan Bagan keskustassa, pienen ravintolan takapihalla, kahden makuuhuoneen, olohuoneen, keittiön ja kylppärin talo, noin 15 € hintaan. Otimme talon koko viikoksi. Myöhemmin huomasimme että omistaja oli ilmeisesti jo sesongin hiipuessa muuttanut itse taloon asumaan, mutta muutti altamme pois. Vuokraraha on niin iso summa täällä että vielä kestää yhden viikon savotan rahan takia. Me taas olimme tyytyväisiä, kummallekin oma huone, ja rauhallinen sijainti kylän keskellä, lähellä rantaa. Minusta tuntuu että tänne palaan vielä uudestaan.
Palolemissa olemme viettäneet rauhallista elämää, päiviä rannalla, lepoahetkiä talossamme ja iltaisin Palolem-Beach-EResortin Wifin ääressä (jossa nytkin kirjoitan tätä). Vuokrasimme moottoripyörät neljäksi päiväksi. Ajoimme ensin rantatietä Betulin kylään, Sal joen suistoon, pitkin mukavaa, hiljaisempaa rantatietä.
Seuraavaksi ajoimme itään, vuorille. Chris oli tehnyt minulle kartan jonka mukaan suunnistimme hienoa tietä vuorisolan yli. Solasta laskeuduttuamme oli Chrisin suosittelema ravintola, johon poikkesimme. Lounasta saimme odottaa kauan mutta odotellessa meitä viihdyttivät paikalliset äijät, jotka olivat baarissa ottamassa puolenpäivän kännejä festivaalia odotellessaan. He esittelivät meille kaikki maustekasvit ja hedelmät joita paikalla kasvoi. Yksi nuorempi kaveri kiipesi (onneksi selvinpäin) kookospalmuun hakemaan meille pähkinöitä. Pari kaveria katosi metsään, hakemaan hedelmiä/marjoja, joiden laji ei meille selvinnyt. Olivat kyllä aivan syötäviä mutta paljon siemeniä jäi hampaankoloon. Lopulta saimme lounasta, varmaan kaikki paikalliset herkut, kanoineen ja kaloineen. Mukaan vietäväksi sain vielä pullon isännän itse tiputtamaa pontikkaa. Koko lysti maksoi pari euroa. Toki jätimme kunnon tipin, myös avuliaille oppaillemme. Yksi kavereista oli hieman enemmän päissään ja esitti meille välillä lauluja mutta välillä sävy kävi vähän synkemmäksi, eikä isäntä kääntänyt meille mitä hän sanoi. Kaikki muut isännän lisäksi puhuivat ainoastaan paikallista konkanin kieltä. Onneksi hänen ystävänsä lähtivät saattamaan häntä, ensiksi puoliväkisin, kotiin lepäämään.
Seuraavana päivänä lähdimme tuttua rantatietä pitkin Margaoon, ostamaan varaosia ystäväni Matiaksen Enfieldiin. Varaosakauppa oli kioskityyppinen 'reikä seinässä' ja asiakkaat odottivat kadulla. Valitettavasti ostoslistan osista löytyi vain pieni määrä. Minun täytyy löytää vaihtoehtoisia osanumeroita ja käydä kaupassa uudestaan, tai vaihtoehtoisesti löytää isompi ja parempi kauppa, jonka pitäisi olla pääkaupungissa, Panajissa.
Viimeisenä ajopäivänä kävimme Goan eteläisimmällä rannalla, Polemissa. Ranta oli todella rauhallinen eikä turisteja ollut kuin pari. paluumatkalla vastaantuleva kuorma-auto pakotti minut taas ulos tieltä mutta onneksi pyörä pysyi hallinnassa eikä mitään sattunut. Tällaiset tapaukset kyllä hätkähdyttävät ja pelottavat.
Tänä aamuna, viimeisenä päivänä Palolemissa, menimme veneellä delffiniretkelle. Ajoimme läheisen niemen luokse ja siellä delfiiniparvi uiskenteli. Näimme vain välillä nopeasti pinnassa käyviä delfiineitä, ja satunnaisen pyrstönheilautuksen. Paikallam oli viisi venettä, jotka heti delfiineitä nähtyään karauttivat moottorilla paikalle, varmaan stressaavaa delfiineille. Aiemmin Agondassa näin rannalta kaukjana merellä delfiiniparven, joka hyppeli korkealle ilmaan.
Huomenna jatkamme matkaamme takaisin Utordaan, jossa olisi ainakin tarkoitus käydä veneretkellä läheisellä Grandi-saarella hakemassa geokätkö. Minun täytyy myös ennen kotiinlähtöäni parin viikon päästä saada varaosat hankittua ja käydä Panjin immigration toimistossa selvittämässä viisumiasiani.
Niinan perheen lähdettyä takaisin Suomeen muutimme Niinan kanssa läheiselle Agondan rannalle. Agonda on rauhallisempi kuin Palolem. Hotelleita ja ravintoloita on sielläkin koko rannan pituudelta mutta toiminta on jotenkin pienimuotoisempaa kuin kansoitetussa Palolemissa. Löysimme mukavan hotellin/ravintolan, My Friend Placen, jonne muutimme. Ensimmäisen yön jouduimme jakamaan ahtaan mökin mutta sitten tuli enemmän tilaa ja sain itselleni oman mökin. Sesongin ajaksi kasattava vanerimökki maksoi n. 4 € / yö. TRäällä tutustuimme tanskalaiseen Doreteen ja ruotsalaiseen Annmarieen, joiden kanssa ystävystyimme ja vietimme aikaa. Täällä vaikutti myös englantilainen Chris, entinen pankkipomo, joka asuu nykyään puoliksi Goalla ja puoliksi Bangaloressa. Chris ylläpitää Goabuddy sivustoa (http://www.goabuddy.in) jolla hän antaa goan matkailuinformaatiota. Chris myös kehittää my Friend Placen ravintolan toimintaa. Hän järjesti meille mukavia reissuja, menimme porukalla jokiristeilylle Sal joelle, taksimatkan päässä Agondasta. Iltaisin kävimme usein Niinan kanssa läheisessä Jardim-a-mar ravintolassa, jossa oli ilmainen Wifi asiakkaille.
Vietin Agondassa viikon, jonka jälkeen minun piti lähteä tuttuun Utordaan, koska ystäväni Arttu Suomesta saapui Goalle. Chris lähti tyttöjen kanssa skoottereilla vuoristoreissulle, jonka missaaminen harmitti minua kovasti. Chris tosin lupasi antaa minulle ajo-ohjeet reitille. Yhtenä poäivänä ajoimme Mariannin kanssa moottoripyörillä läheiseen Anshin luonnonpuistoon. Puiston sisälle emme poikenneet, mutta tiet olivat hienot.
Arttu saapui Goan lentoasemalle, jossa olin Warnerin kanssa vastassa. Ennen kotimatkaa kävimme pikaisesti Vasco da Gaman kaupungissa jossa Warner hoiteli asioita. Paluumatkalla ajoimme vahingossa vauhdilla hidastustöyssyyn, jotka tunnetaan täällä nimellä 'sleeping policeman'. Ehkä kannattaisi tämän jälkeen tarkistaa pyörän kulmat, mutta ei taida olla täällä tapana.
Olimme päivän Utordassa, jonka jälkeen lähdimme Bagaan, sillä Arttu halusi hieman vilkkaampaa elämää kuin Utordan rauhallisen hiljainen 'Sosegad'. Bagan rannalla oli kymmeniä ravintoloita, mutta valitettavasti useimmissa soi sietämätön, kovaääninen, venäläinen pop. Pohjois-Goan massaturismirannat tuntuvat nykyään olevan venäläisturistien dominoimat. Bongasimme tosin myös yhden suomalaisen ruokalistan lihapullineen, emme maistaneet.
Hienoa Bagassa oli asuntomme. Löysimme ison asunnon, läheltä rantaa, toisesta kerroksesta. Asunnossa oli koko loman ajan himoitsemani luksuslaite, jääkaappi. Täytimme sen heti lähikaupasta Bacardi Breezer pulloilla. Meillä oli myös parveke. Sen sijan emme löytäneet Bagasta ravintolaa jossa olisi toimiva Wifi. Yhdessä hienommassa ja kalliimmassa ravintolassa piti olla, mutta emme saaneet yhteyttä toimimaan. Nettitikkukin jäi Niinalle, joka jäi vielä Agondaan.
Lauantaina otimme taksin ja ajoimme Night marketiin, jossa meidän piti vielä tavata Niina, joka oli pian palaamassa Suomeen, sekä muut ystäväni Agondasta. Valitettavasti tiemme eivät kohdanneet, vaan näimme ainoastaan loputtomasti venäläisiä. Myöhemmin kävimme vielä Vagator beachillä, jossa kaunis rantakauppias lupasi mennä kanssani naimisiin seuraavassa elämässä. Täytyykö kääntyä hinduksi ja alkaa uskoa jälleensyntymään?
Bagan jälkeen lähdimme etelään, minulle jo tuttuun Palolemiin. Meillä ei ollut tietoa majoituksesta, mutta päätimme ettemme halua coco-huttiin, vaan haluamme mielummin asunnon. Yhtä kallista betonibunkkeria kävimme katsomassa, mutta jatkoimme matkaa. Tiellä hihaamme tuli nykimään kaveri, jolla oli omien sanojansa mukaa talo vuokrattavana. Lähdimme mukaan, ja talo siellä olikin. Aivan Bagan keskustassa, pienen ravintolan takapihalla, kahden makuuhuoneen, olohuoneen, keittiön ja kylppärin talo, noin 15 € hintaan. Otimme talon koko viikoksi. Myöhemmin huomasimme että omistaja oli ilmeisesti jo sesongin hiipuessa muuttanut itse taloon asumaan, mutta muutti altamme pois. Vuokraraha on niin iso summa täällä että vielä kestää yhden viikon savotan rahan takia. Me taas olimme tyytyväisiä, kummallekin oma huone, ja rauhallinen sijainti kylän keskellä, lähellä rantaa. Minusta tuntuu että tänne palaan vielä uudestaan.
Palolemissa olemme viettäneet rauhallista elämää, päiviä rannalla, lepoahetkiä talossamme ja iltaisin Palolem-Beach-EResortin Wifin ääressä (jossa nytkin kirjoitan tätä). Vuokrasimme moottoripyörät neljäksi päiväksi. Ajoimme ensin rantatietä Betulin kylään, Sal joen suistoon, pitkin mukavaa, hiljaisempaa rantatietä.
Seuraavaksi ajoimme itään, vuorille. Chris oli tehnyt minulle kartan jonka mukaan suunnistimme hienoa tietä vuorisolan yli. Solasta laskeuduttuamme oli Chrisin suosittelema ravintola, johon poikkesimme. Lounasta saimme odottaa kauan mutta odotellessa meitä viihdyttivät paikalliset äijät, jotka olivat baarissa ottamassa puolenpäivän kännejä festivaalia odotellessaan. He esittelivät meille kaikki maustekasvit ja hedelmät joita paikalla kasvoi. Yksi nuorempi kaveri kiipesi (onneksi selvinpäin) kookospalmuun hakemaan meille pähkinöitä. Pari kaveria katosi metsään, hakemaan hedelmiä/marjoja, joiden laji ei meille selvinnyt. Olivat kyllä aivan syötäviä mutta paljon siemeniä jäi hampaankoloon. Lopulta saimme lounasta, varmaan kaikki paikalliset herkut, kanoineen ja kaloineen. Mukaan vietäväksi sain vielä pullon isännän itse tiputtamaa pontikkaa. Koko lysti maksoi pari euroa. Toki jätimme kunnon tipin, myös avuliaille oppaillemme. Yksi kavereista oli hieman enemmän päissään ja esitti meille välillä lauluja mutta välillä sävy kävi vähän synkemmäksi, eikä isäntä kääntänyt meille mitä hän sanoi. Kaikki muut isännän lisäksi puhuivat ainoastaan paikallista konkanin kieltä. Onneksi hänen ystävänsä lähtivät saattamaan häntä, ensiksi puoliväkisin, kotiin lepäämään.
Seuraavana päivänä lähdimme tuttua rantatietä pitkin Margaoon, ostamaan varaosia ystäväni Matiaksen Enfieldiin. Varaosakauppa oli kioskityyppinen 'reikä seinässä' ja asiakkaat odottivat kadulla. Valitettavasti ostoslistan osista löytyi vain pieni määrä. Minun täytyy löytää vaihtoehtoisia osanumeroita ja käydä kaupassa uudestaan, tai vaihtoehtoisesti löytää isompi ja parempi kauppa, jonka pitäisi olla pääkaupungissa, Panajissa.
Viimeisenä ajopäivänä kävimme Goan eteläisimmällä rannalla, Polemissa. Ranta oli todella rauhallinen eikä turisteja ollut kuin pari. paluumatkalla vastaantuleva kuorma-auto pakotti minut taas ulos tieltä mutta onneksi pyörä pysyi hallinnassa eikä mitään sattunut. Tällaiset tapaukset kyllä hätkähdyttävät ja pelottavat.
Tänä aamuna, viimeisenä päivänä Palolemissa, menimme veneellä delffiniretkelle. Ajoimme läheisen niemen luokse ja siellä delfiiniparvi uiskenteli. Näimme vain välillä nopeasti pinnassa käyviä delfiineitä, ja satunnaisen pyrstönheilautuksen. Paikallam oli viisi venettä, jotka heti delfiineitä nähtyään karauttivat moottorilla paikalle, varmaan stressaavaa delfiineille. Aiemmin Agondassa näin rannalta kaukjana merellä delfiiniparven, joka hyppeli korkealle ilmaan.
Huomenna jatkamme matkaamme takaisin Utordaan, jossa olisi ainakin tarkoitus käydä veneretkellä läheisellä Grandi-saarella hakemassa geokätkö. Minun täytyy myös ennen kotiinlähtöäni parin viikon päästä saada varaosat hankittua ja käydä Panjin immigration toimistossa selvittämässä viisumiasiani.
