Pitkästä aikaa

15.1.2011 Utarda, Goa, Intia

Pitkästä aikaa taas netissä. Olemme ystäväni Niinan kanssa yrittäneet ensin löytää mukavaa nettikahvilaa, sitten edes nettikahvila. Kun tämä ei onnistunut, etsimme nettitikkua, jolla pääsisimme nettiin. Ostimme Tatan tikun mutta emme saaneet sitä toimimaan, aktivointi ei oonistunut. Tänään yritimme vielä kerran rannalla, jolloin se yllättäen toimikin. Näyttä siltä että tikku toimii rannalla mutta ei hotellissamme. Nyt olemme rannan beach shack baarissa iltasurffauksella. Ei uskoisi että nettiin pääsy voi turistighetto Goassa olla näin hankalaa. Laitan tähän nyt alkuviikosta kirjoittamani blogitekstin. Tämän jälkeen lupaan säännöllisempää päivitystä.

11.1.2011 Goa, Intia

Täälläollaan, lämpimässä, vihdoinkin. Kahden tunnin lento koleasta Delhistä lämpimään aurinkoiseen Goaan IndiGo halpalentoyhtiöllä. Saapuessa ei ollut muuta tietoa määränpäästä täällä Goalla kuin ettähalusin välttää pahimpia turistipaikkoja, Galangutea, Anjunaa, Bagaa yms. Lisäksi halusin suht lähelle lentokenttää, sillä ystäväni Niina tulee huomenna Suomesta tänne ja haluan ettähänet on helppo hakea kentältä. Niinpä päädyin Keski-Goalle, Utordan kylään, Colvasta hieman pohjoiseen.

Hotelli on pieni, muutaman huoneen talo, Don Pedro's. Matkaa rannalle on n. 500 m. Rannan lähelläon isompi hotelli joka tuntuu olevan täynnä venäläisiä seuramatkalaisia. Ranta kuhisi venäläisiä. Minun hotellini on muuten mukava mutta pihan ravintolassa tuntuu olevan vain yksi levy, joka soi lähes taukoamatta (juuri nyt on onneksi televisio päällä niin ei tule musiikkia). Eilen illalla levy pauhasi, ja sama meno jatkui heti aamusta. Piti mennä muualle aamiaiselle musiikin takia. Levy on jonkin paikallisen (vai nepalilaisen) poikabändin melankoolista, valittavaa poprockia. Aivan sietämätöntä. Toinen riesa tuntuu olevan hyttyset näin illalla. Henkilökuntaa polttaa nuotiota ettäsavu karkottaisi hyttyset.

Tarkoitus on olla täällä muutama päivä ja sitten jatkaa etelään päin Palolemille. Myöhemmin ehkä matkustamme kauemmas, Keralaan asti. Ainakin täytyy löytää halvempi hotelli kuin tämä. Täällä huone maksaa 1500 rupiaa, eli 25 euroa. Luulen että maksan ylihintaa sillä otin huoneen lentokentän hotelli varauspalvelusta.

Yritän hankkia jonkun mokkulan ettäsaan läppärini nettiin. Täälläei tunnu hotelleissa ilmaista Wlania olevan kuten Delhissäja monessa muussa isommassa kaupungissa. Täytyy tutkia tarjontaa ja varmistaa ettälaite/kortti toimii koneessani Linuxissa.

Delhissä oli tosi kylmä, päivälläkin alle 10 astetta, ja tuntui koko ajan kylmenevän. Hengitys höyrysi. Ihmiset polttivat nuotioita aivan keskustassakin ja lämmittelivät niiden äärellä. Hotellihuoneessa ei tietenkään ollut lämmitystä joten siellä oli hyytävän kylmä. Melkein aina sisällä ollessani olin peiton alla.

Viimeisenä iltana sain vielä vatsataudin, joka teki lentomatkasta ikävän. Eilen en paljon syönyt vaan juoksin sen sijan vessassa. Tänään vatsa on onneksi kunnossa.

Mutta kerrotaanpas nyt paluumatkasta Enfieldillä Katmandusta Delhiin.

2.1.2011 Katmandu, Nepal

Pääsin lähtemään paljon myöhemmin kun olin suunnitellut. Tilaamani kangasmerkit eivät tulleet ajoissa ja pyykkejäkin sai odottaa kauan. Tiesin etten pääse kauas ensimmäisenä ajopäivänä. Kaupungista ulos löytäminen oli sekin hankalaa. Kartasta ei selvinnyt mitkäovat pääreittejä. Lisäksi tie jota olin tullut, joka näkyi jälkenä gepsissäni, ja jota ajattelin lähteä palaamaan toiseen suuntaan, olikin yksisuuntainen. Lisäksi piti löytää heti huoltoasema ja tankata pyörä.

Hortoilin pohjoiseen, kunnes löysin huoltoaseman ja sen läheltä lähti kehätie, jota pitkin pääsin Katmandusta ulos lähtevälle tielle. Tie on aluksi sama jota pitkin saavuin Katmanduun. Se on ainoa tie Pois Katmandusta Intiaan ja etelä/länsi-Nepaliin, joten tielläon tosi raskas kuorma-autoliikenne. Autot puskevat hitaasti vuorenrinnettä ylös ja samalla päästävät paksun savupilven taakseen. Onneksi en kauaa seurannut tätä tietävaan erkanin siltä vanhalle tielle, jota pitkin ennen kuljettiin Intiaan. Tämätie kulkee paljon korkeammalla, siksi kuorma-autot välttävät sitä. Muuten tie oli yllätyksekseni jopa paremmassa kunnossa kuin päätie. Liikennekin oli melko vähäistä, lähinnä moottoripyöriä, ajoittainen henkilöauto ja muutama kuorma-auto.

Tien varrella oli muutama isompi kyläja paljon parin talon pikkukyliä. Ennenkuin pimeä tuli, etsin Palung nimisestä kylästä pienen hotellin. Siellä oltiin ihmeissään länsimaisesta turistista. Kylän kauppias osasi hiukan englantia ja juttelimme illalla pitkään.

3.1.2011 Palung, Nepal

Aamulla pyörä oli jäässä. Pyörän päälle laskeutunut kaste oli jäätynyt, vuoristossa kun oltiin. Työsin pyörän talon takaa aurinkoon jolloin se suli nopeasti. Kylä oli laaksossa jonne olin illalla laskeutunut ja nyt lähdin kiipeamään vielä korkeammalle kuin eilen. Korkeimmalla kohdalla, gepsin mukaan 2475 m, oli Damanin kylä, jossa oli oikeita turistihotelleja. Onneksi en jatkanut illalla tänne silläolisi pimeässä missannut todella hienot maisemat. Damanissa oli jopa matala näkötorni. Täältä näkyi pohjoisessa komeat lumihuippuiset vuoret. Vasemmalla Dhaulagiri, sitten Annapurnan massiivi (jonka kiersin vaelluksella 1993) ja oikealla, hieman kauempana itse mahtava Sagarmatha, Mount Everest. Tämän jälkeen Tie alkoikin laskeutua loputtomalta tuntuvia neulansilmäkaarteita kohti tasaista Etelä-Nepalia ja Intiaa. Ilma oli aurinkoinen ja lämmin. Odotin että pian ollaan Intian tasangoilla ja saan nauttia lämmöstä.

Vielä ennen rajaa piti ajaa n. 200 km länteen sillä halusin ylittää rajan paremmalla ylityspaikalla ja myös Intian puoleinen jatko olisi siellä helpompi. Pääsin pimeän jo tultua rajalle ja ylitin sen. Nepalin puolella ei ollut sen kummempia vaikeuksia, piti vaan moneen kertaan selvittää ensin immigrationissa, sitten tullissa mistä ja millä olen tulossa ja missä toimistoissa rajalla olen jo käynyt. Eri henkilöillä tuntui olevan eri käsitys siitä missä järjestykseesä toimistot pitää kiertää. Saatoinko tosiaan olla ensimmäinen turisti joka rajan ylittää, luulisi että he jo tietävät asiat.

Intian puolella tulikin sitten shokki. Rajavartija vei minut aseman päällikön pöydän luo ja päällikkö kertoi minulle että 'on ongelma'. Matkustan Multiple entry turistiviisumilla. Jos sen kanssa menee ulos maasta, täytyy odottaa 2 kuukautta ennenkuin voi tulla maahan takaisin. Tästävoi poiketa luvalla jonka saisin lähetystöstä Katmandusta! En pääsisi takaisin Nepaliin, koska viisumini on loppumassa enkä saisi sinnekään uutta ennen määräaikaa.

Onneksi kekseliäs päällikkö löysi kätevän ratkaisun, pitäisi antaa 1000 rupian 'deposit' joka vastaa luvan hintaa, sen jälkeen voisin saada passiin leiman eikä olisi ongelmia. Seteli katosi nopeasti pöytälaatikkon ja leima lyötiin passiin. Kuittia en tietenkään saanut. Toivon että tämä ei aiheuta ongelmia maasta poistuessa. Ehkä silloinkin pitäämaksaa 'deposit'

Otin hotellin heti rajan Intian puolelta, oli jo myöhä. Tämä oli melko huono valinta, sillä hotelli oli melko kurja, ravintola oli suljettu "gas problem" ja liikenne ulkopuolella oli kova koko yön.

4.1.2011 Sunauli, Intia

Aamulla oli melko kylmäja kova sumu. Jouduin ajamaan n. 70 km todella varovasti ja hitaasti. Sitten onneksi alkoi ilma lämpenemään ja sumu hälveni. Ajoin Gorakhpurin kaupunkiin, josta yritin saada junalippua itselleni ja pyörälleni Agraan. Tämä ei kuitenkaan onnistunut sillä olisi pitänyt odottaa monta päivää. Päätin lähteä ajamaan kohti Agraa ja Delhiä.

Tie oli moottoritietä, enimmäkseen valmista, välillä rakenteilla olevaa jolloin samaa ajorataa ajoi autoja kumpaankin suuntaan. Mitään varoituskylttejä ei tietenkään ollut joten tarkkana sai olla. Liittymiä ei ole vaan kylien ja kaupunkien kohdalla on vain aukkoja keskikorokkeessa. Näiden luona saataa autoja tulla väärään suuntaan vastaan tai kääntyvä kuorma-auto tukkia koko moottoritien.

Moottoriteitä rakentaessa näyttää Intiassa olevan raaka meininki, jos talo on rakennustöiden tiellä, se puretaan joko kokonaan pois tai ainakin sen etuosa. Tietyömaakylissä näki paljon taloja joista oli etummainen huone purettu pois ja tiilet nätisti pinossa vieressä. Usein kylän kohdalla valmis tie kulkee siltaa pitkin kylän läpi. Täällä ei valituksia käsitellätai liito-oravien pesiätutkita.

Illaksi pääsin Locknowin kaupunkiin jossa otin ensimmäisen kunnollisen näköisen hotellin. Illalla oli tosi kylmäja hotellin henkilökunta oli tehnyt aulaan hiilinuotioita grillin näköisiin rautakulhoihin. Olisipa ollut makkarapaketti mukana.

5.1.2011 Lucknow, Intia

Aamulla oli taas kova sumu. Odottelin jonkin aikaa jos se hälvenisi mutta kun niin ei tapahtunut, päätin jatkaa matkaa sumussa. Onneksi näkyvyys oli parempi kuin aikaisempana aamuna. Lucknow oliki yllättävän moderni ja hieno kaupunki. Vatavat uudet tiet ja liikenneympyrät veivät ulos kaupungista. Valitettavasti (täälläkään) kunnon kylttejä ei ollut. Lucknow on tärkeä opiskelukaupunki ja yliopistoja ja kouluja on paljon.

Matkaa Agraan oli taas n. 400 km, tällä kertaa kokonaan valmista tietä. Silti saa olla tarkkana. Kylien kohdalla autoja kulkee väärään suuntaan. Hitaat riksat ja vankkurit kulkevat (vasemman ajotien) vasenta laitaa, kuorma autot taas oikeaa laitaa. Näiden välilläsaa sitten pujotella. Pahinta on kuitenkin henkilöautot, ja varsinkin maasturit. Niiden kuljettajat pitävät itseään teiden kuninkaina, joita kaikki muut saavat väistää, ja tunkevat ohi, oli paikka tai ei ja vaikka nopeus olisi sama. Moottoritiet ovat maksullisia mutta onneksi maksu ei koske moottoripyöriä.

Illalla pääsin Agraan, taas hiukan pimeän jälkeen. Periaatteenani on välttää pimeällä ajoa, mutta toisinaan siitä on hiukan luistettava. Sumu ei haihtunut koko päivänä ja ilmakin oli melko kylmä. Onneksi kunnollinen hotelli löytyi helposti. Hinnaston mukainen hinta oli kova mutta ilmeisesti huonon sesongin vuoksi huoneen sai 60% alennuksella. Tämä etu tosin kapeni kun erehdyin tilaamaan ruokaa ja viiniä kiskurihintaisesta huonepalvelusta. Olin liian uupunut lähtemään kaupungille ravintolaa etsimään.

6.1.2011 Agra, Intia

Tänään olisi lyhyempia ajomatka, Delhiin vain 200 km. Tosin tiesin että liikenne Delhin päässä olisi paha. Ennen lähtöä kävin katsomassa Taj Mahalia ja hakemassa sen pihalta geokätkön. Olen viimeksi käynyt Tajssa 1992 ja nyt vierailu oli melko erilainen. Ihmisiäoli paljon enemmän. Sisälle piti mennä metallinilmaisimien läpi ja lipun hinta oli noussut huomattavasti. Todella ärsyttävää että intialaiset maksavat 20 rupiaa ja ulkomaalaiset 750 rupiaa. Mielestäni ero on kohtuuton. Suuri osa intialaisista turisteista näytti melko varakkailta. Rakennus oli yhä hieno, sumun verhoamanakin. Geokätkö löytyi melko helposti puun kolosta pihan puistosta, mutta sen lähellä työskentelevät puutarhurit aiheuttivat päänvaivaa. Lopulta sain hämättyä valokuvaamalla ja tutkimalla puita.

Taj Mahalin puistossa tapasin Delhistä tutun ranskalisen nuoren pariskunnan. Intiakin on niin pieni maa että siellä voi yllättäin törmätä vanhoihin tuttuihin missä tahansa kaupungissa. Ennen lähtöäni kävimme vielä yhdessä lounaalla. Tuli syötyä turhan paljon, yleensä olen ennen ajoa syönyt vain hyvin kevyesti.

Ajomatka Delhiin sujui tutuissa merkeissä. Tie oli hyvä. Delhiä lähestyessä alkoi kovat ruuhkat. Välillä liikenne seisoi pitkiä aikoja paikallaan.
Delhissä alkoi maksullinen parempi moottoritie, mutta valitettavasti se oli kielletty moottoripyörilä. Jouduin matelemaan sillalla kulkevan mottoritien alla kulkevaa service-roadia. Onneksi kaupungin sisällä liikenne taas sujui paremmin ja lisäksi minulla oli tutun hotellini sijainti tallennettuna gepsiin. Pysäköin pyörän kujalle hotellin eteen ja kirjauduin sisälle. hotelliin oli tulossa iso korealainen seurue mutta onneksi yksi huone oli vapaana. Sain oman tutun huoneeni josta lähdin matkaan 3 viikkoa aikaisemmin.

Mitä jäi mieleen matkasta?
Juuri sellainen seikkailu jonka halusin tehdä. Hienoa käydätaas Nepalissa. Nepalin vuoristotiet olivat upeat. Yksin ajaminen oli yksinäistä puuhaa, enääen uudestaan lähtisi näin pitkälle matkalle yksin. Pokharassa sain paljon uusia ystäviä ja sieltä tuntui vaikealta lähteä taas yksin tien päälle. Myös siirtymät Intiassa olivat puuduttavan pitkiä, ehkä ensi kerralla maksimoisin hienot ajokokemukset ja jättäisin pitkät siirtymät väliin. Olenkin ajatellut että Himachal Pradeshin osavaltio Pohjois-Intiassa olisi hyväkohde. Halukkaita mukaan lähtijöitä?

Enfield Bullet Machismo 500 2008 oli luotettava kumppani. Käynnistys oli helppoa. Yhtään rengasrikkoa ei tapahtunut. Ainoa ongelma oli takerteleva vaihdelaatikko, joka teki varsinkin vuoristoteillä ohittamisen mielenkiintoiseksi. Palauttaessa vuokraaja sanoi että äänen perusteella kiertokangen alalaakeri on lopussa ja pitää vaihtaa ennen seuraavaa reissua. Onneksi remontti on Intiassa halpaa touhua verrattuna Suomeen.

7.-9.1. Delhi

Seuraavana päivinä palautin pyörän, ja työkalut myöhemmin koska unohdin ne ekalla reissulla hotelliin. Muuten kiertelin Pahar Ganjin turistialuetta,  Connaught Placea ja lähialueita. Yritin hakea erästä geokätköä mutten löytänyt sitä. Odottelin lentoa lämpimään ja palelin.

P.S. Nyt täällä hotellin ulkoravintolassa soi Barry White, minunb ei tarvitsekaan kaapata stereoita ja piilottaa niitä hiekkaan.