29.1.2011 Bengaluru, India
Pitkä aika on kulunut viime blogista, mutta täytyyhän sitä välillä kokea niita asioita joista sitten kirjoittaa.
Vietimme Goalla leppoisia päiviä. Kaikki oli niin mukavaa ja helppoa Don Pedro's hotellissa. Välillä rannalle ja beach shackiin nauttimaan ruoasta ja juomista ja auringosta. Sekä internetistä. Nettitikkumme toimi vain rannalla ja vain Niinan koneessa, ei minun Ubuntu-koneessani.
Sitten taas takaisin hotellille ja illan istumista pihan ravintolassa. Television katselua screeniltä, jalkapalloa, krikettiä, elokuvia...
Ja herkullista ruokaa. Seuraavana aamuna Warner toi laskun edellisestä illasta, josta saattoi päätellä miten hauskaa oli ollut.
Seurassamme oli Bob, vanhempi herrasmies Lontoosta, joka asuu pitkään Goalla, ja joka kerta samassa paikassa. Hän nauttii Utordan rauhasta eikä kaipaa hälinää. Lisäksi meitä viihdytti Warnerin eläintarha, joka kasvaa aina kun lähistöltä löytyy esim hylättyjä kissanpoikia, kuten todistimme. Siivooja Jessie on vihainen aina kun eläimiä tulee lisää. Koiranpentu Gilbert halusi viettää illat Bobin sylissä. Kilpulle (= Gilbert) lähetämme myöhemmin Suomesta kirppupannan.
Minä lähdin käymään läheisessä kaupungissa, Margaossa, jalkapallo-ottelussa. Intian liigan ottelussa olivat vastakkain Goan joukkue 'Churchill Brothers' ja 'Air India' Bombaystä. Churchill on yksi Goan kolmesta joukkueesta ja oli ainakin tuolloin liigassa toisena. Goan joukkueet pärjäävät hyvin, jalkapallo on todella suosittua Goalla. Lieneekö perua portugalilaisilta siirtomaaisänniltä? Stadion on suuri, katsojia mahtuu 27000. Arki-iltaista jalkapallo-ottelua oli tullut paikalle seuraamaan n. 5000 henkeä. Krikettiotteluissa stadion on viimeistä paikkaa myöten täynnä. Liput ottelun parhaimpaan katsomon osaan maksoivat 40 rupiaa, eli alle 70 eurosenttiä.
N. 10-12 vuotiaat pojat hoitivat virvokkeiden myynnin ja kulkivat jatkuvasti raskaiden laatokoidensa kanssa huutaen myyntiartikkelinsa nimeä, 'Wodö, wodö!' 'Samosa, samosa!' 'Sodi, sodi!'. Viimeisin oli 'soft drinks'.
Viimein peli alkoi. Churchill ei ollut saanut vielä pelilupaa uusille vahvistuksilleen, brassille ja austraalialaiselle. Peli kuitenkin kulki Churchillin komennossa. Vaarallisia tilanteita ei juuri saatu aikaan ensimmäisellä puoliajalla. Ainoastaan kevyitä roiskaisuja maalille kaukaa, jotka maalivahtien oli helppo poimia. Pelin taso oli selvästi matalampi kuin suomen veikkausliigan.
Toisella puoliajalla Churchill sai aikaiseksi nopeasti pari maalia. Peli oli selvästi sähäkämpää kuin ensimmäisellä puoliajalla. Vielä kolmas maali. Ja onneksi Myös Air India sai kavennusmaalin aikaiseksi, heillä kun ei tuolloin ollut vielä yhtään voittoa liigassa. Pelin erikoisuus oli pilkulta annettu vapaapotku. Tuomarin valvonnassa asetettiin huolellisesti muuri lähes maaliviivalle. Potku meni ohi maalin.
Peli päättyi odotetusti kotijoukkueen voittoon, eikä aiheuttanut suuria tunnekuohuja pelaajien eikä kannattajien keskuudessa.
Kävimme Niinan kanssa Calangutessa. Aiemmilla pakettimatkoilla Goalla olen asunut juuri Pohjois-Goan ruuhkaisilla rannoilla, Calangutessa ja Candolimissa. Nopeasti olimme varmoja asiasta, Utordan rauha, sosegad, on meidän juttumme. Kävimme vielä syömässä edellisiltä matkoiltani tutun ystäväni, Krishnan ravintolassa. Krishna oli kuitenkin valitettavasti vapaalla eikä pääsyt tulemaan paikalle. Lupasin tulla myöhemmin uudestaan käymään. Sen teenkin mielelläni, sillä tuolla syömäni pihvi oli matkan tähän asti paras.
Krishna on alunperin Colkatalainen keittiömestari, johon tutustuin ensimmäisellä Goan matkallani, kun hän oli keittiömestarina hotellin läheisessä ravintolassa. Toisella kerralla tuo ravintola oli suljettu mutta törmäsimme häneen vahingossa Mapusan markkinoilla ja kuulimme että hänellä on oma ravintola Calangutessa, Royal Relish. Paikka on tasokas mutta silti keskihintainen ravintola, jossa on laaja lista, sekä intialaista että kansainvälistä ruokaa. Jos välillä haluaa saada kunnon pihvin, suosittelen.
Goalta lähdimme eteenpäin kohti Hampin pyhää kaupunkia yöbussilla. De luxe Volvo AC sleeper bussissa yön piti olla mainosten mukaan nukkumisen juhlaa. Valitettavasti väsynyt ilmajousitus oli Intian teiden päällä voimaton ja bussi heilui ja vaappui ja nukkumin ahtaassa nukkumaosastossa oli vaikeaa. Heti kun sai unen päästä kiinni, kuljettaja soittikin mahtitorviaan jollekin hitaammalle tienkäyttäjälle ja varmaan kaikki matkustajat olivat taas hereillä.
Bussi oli jaettu kahden hengen nukkumaosastoihin, joita oli kahdessa tasossa. Kun vihdoin pääsimme oikeaan bussiin, ei paikoissa ollut numeroita, vaikka lipuissa paikkojen numerot olivatkin. Saimme kassamatkustajilta ohjeet ottaa minkä tahansa vapaan looshin. Keskellä yötä, jostakin puolimatkan pikkukylästä kyytiin tuli ilmeisesti venäläinen pariskunta joka vaati omia numeroituja paikkojaan. Kun numerointi oli henkilökunnalle tuntematon käsite, he ilmeisesti osoittivat vain jotakin paikkaa, joka sattui olemaan meidän paikkamme. Kaveri tuli sanomaan että 'häipykää, tämä on minun paikkani'. Kysyin häneltä 'missä on paikkanumerot' mutta se ei häntä haitannut. Hän alkoi mylviä, niin että varmasti koko bussi heräsi. Kun nousin seisomaan ja hän oli 15 senttiä lyhyempi, hän olikin sitä mieltä että hänelle ehdotetut vapaat paikat olivatkin ihan ok.
Aamulla saavuimme Hampiin. Hampi on hindujen historiallinen kaupunki, Intian muinainen pääkaupunki.Hampi sijaitsee hurjissa vulkaanisissa maisempissa. Upeita isoja kiviä ja kallioita on joka puolella. Monet kivet muistuttavat suomalaisia siirtolohkareita, mutta ovat muodoiltaan pyöreämpiä. Ne eivät ole jääkauden tuotoksia vaan vulkaanisen toiminnan tuotoksia.
Bussiasemalla riksakuskit kävivät bussita kömpivien vastaheränneiden kimppuun hirveällä draivilla. Intiassa aina uudelle paikkakunnalle, varsinkin turistipaikkakunnalle tullessa riksat yrittävät saada turistit narrattua suosittelemaansa hotellin, josta he itse saavat hyvän palkkion. Otimme takavasemmalta kuskin, Smilen, joka ei ollut liian päälekäyvä, ja hotelliin menon lisäksi otimme häneltä loputkin vierailun riksapalvelut.
Hampissa oli iso festivaali alkamassa, ensin Intian kansallispäivä ja sitten perään hindulainen festivaali. Väkeä ympäri Karnatakaa sekä kauempaakin Intiasta saapui jatkuvasti paikalle. Festivaaliin kuului isompia konsertteja sekä moenlaisia kulkueita ja paraateja. Norsuja paikalle oli kuulemma tulossa paljon Keralasta asti. Näimme norsukulkueen , jossa oli n. 6 norsua sekä paljon rummuttajia sekä tanssijoita hurjissa maskeissaan.
Ensimmäisenä päivänä Smile vei meidät Hampi-kierrokselle, jossa kävimme läpi kaikki tärkeimmät temppelit ja luonnonnähtävyydet. Saimme itse mahdutettua mukaan myös yhden geokätkön (jossa bonuksena FTF). Välillä kävimme lounaalla vesiputouksen lähellä olevassa mukavassa ravintolassa mutta koska oli kuiva aika ja putous ei ollut parhaimmillaan päätimme olla patikoimatta loppumatkan putoukselle. Varsinkin kun Goalla on isompi putous jonne aiomme vielä mennä kun Niinan perhe tulee paikalle. Päivä huipentui nousulla apinatemppelin vuorelle jossa syötimme apinoita. Ne tulivat hakemaan linssejä suoraan kämmeneltä. Jotkut ujon varovasti ja toiset röyhkeästi kahmaisten. Auringonlasku vuorelta oli upea.
Hampi on hindujen pyhä kaupunki, joten siellä ei saa liharuokia eikä myydä alkoholia. Kuumassa kuivassa kivierämaassa iso, huurteinen Kingfisher olisi ollut enemmän kuin paikallan. Sen sijan joka paikasta sai todella hyviä tuoreita mehuja, joita sitten nautimmekin joka paikassa.
Meidän suosikkipaikaksemme tuli hotellin viereinen tiibetiläinen ravintola, jonka tarjoilijan kanssa ystävystyimme. Huomasin että hän yritti ratkoa rubikinkuutiota, joka sattuu olemaan minunkin harrastukseni. Sopivasti mukana repussa oli oma 5x5x5 kuutio, jonka ratkaisemisella sain huomattavaa respectiä. Yritin opettaa Rockeylle kuution ratkaisemista, jossa hän hieman edistyikin, vaikka valmiiseen kuutioon on vielä matkaa. Enpä olisi uskonut että joudun guruksi hindujen pyhässä kaupungissa.
Teetimme myös vaatteita Hampissa. Kumpikin halusimme löysät Ali Baba housut. Ne ovat oiva vaate Intiassa, vaikkemme olekaan nähneet paikallisten käyttävän vastaavia. Turistien kuuluukin olla kummallisia.
Pitkä aika on kulunut viime blogista, mutta täytyyhän sitä välillä kokea niita asioita joista sitten kirjoittaa.
Vietimme Goalla leppoisia päiviä. Kaikki oli niin mukavaa ja helppoa Don Pedro's hotellissa. Välillä rannalle ja beach shackiin nauttimaan ruoasta ja juomista ja auringosta. Sekä internetistä. Nettitikkumme toimi vain rannalla ja vain Niinan koneessa, ei minun Ubuntu-koneessani.
Sitten taas takaisin hotellille ja illan istumista pihan ravintolassa. Television katselua screeniltä, jalkapalloa, krikettiä, elokuvia...
Ja herkullista ruokaa. Seuraavana aamuna Warner toi laskun edellisestä illasta, josta saattoi päätellä miten hauskaa oli ollut.
Seurassamme oli Bob, vanhempi herrasmies Lontoosta, joka asuu pitkään Goalla, ja joka kerta samassa paikassa. Hän nauttii Utordan rauhasta eikä kaipaa hälinää. Lisäksi meitä viihdytti Warnerin eläintarha, joka kasvaa aina kun lähistöltä löytyy esim hylättyjä kissanpoikia, kuten todistimme. Siivooja Jessie on vihainen aina kun eläimiä tulee lisää. Koiranpentu Gilbert halusi viettää illat Bobin sylissä. Kilpulle (= Gilbert) lähetämme myöhemmin Suomesta kirppupannan.
Minä lähdin käymään läheisessä kaupungissa, Margaossa, jalkapallo-ottelussa. Intian liigan ottelussa olivat vastakkain Goan joukkue 'Churchill Brothers' ja 'Air India' Bombaystä. Churchill on yksi Goan kolmesta joukkueesta ja oli ainakin tuolloin liigassa toisena. Goan joukkueet pärjäävät hyvin, jalkapallo on todella suosittua Goalla. Lieneekö perua portugalilaisilta siirtomaaisänniltä? Stadion on suuri, katsojia mahtuu 27000. Arki-iltaista jalkapallo-ottelua oli tullut paikalle seuraamaan n. 5000 henkeä. Krikettiotteluissa stadion on viimeistä paikkaa myöten täynnä. Liput ottelun parhaimpaan katsomon osaan maksoivat 40 rupiaa, eli alle 70 eurosenttiä.
N. 10-12 vuotiaat pojat hoitivat virvokkeiden myynnin ja kulkivat jatkuvasti raskaiden laatokoidensa kanssa huutaen myyntiartikkelinsa nimeä, 'Wodö, wodö!' 'Samosa, samosa!' 'Sodi, sodi!'. Viimeisin oli 'soft drinks'.
Viimein peli alkoi. Churchill ei ollut saanut vielä pelilupaa uusille vahvistuksilleen, brassille ja austraalialaiselle. Peli kuitenkin kulki Churchillin komennossa. Vaarallisia tilanteita ei juuri saatu aikaan ensimmäisellä puoliajalla. Ainoastaan kevyitä roiskaisuja maalille kaukaa, jotka maalivahtien oli helppo poimia. Pelin taso oli selvästi matalampi kuin suomen veikkausliigan.
Toisella puoliajalla Churchill sai aikaiseksi nopeasti pari maalia. Peli oli selvästi sähäkämpää kuin ensimmäisellä puoliajalla. Vielä kolmas maali. Ja onneksi Myös Air India sai kavennusmaalin aikaiseksi, heillä kun ei tuolloin ollut vielä yhtään voittoa liigassa. Pelin erikoisuus oli pilkulta annettu vapaapotku. Tuomarin valvonnassa asetettiin huolellisesti muuri lähes maaliviivalle. Potku meni ohi maalin.
Peli päättyi odotetusti kotijoukkueen voittoon, eikä aiheuttanut suuria tunnekuohuja pelaajien eikä kannattajien keskuudessa.
Kävimme Niinan kanssa Calangutessa. Aiemmilla pakettimatkoilla Goalla olen asunut juuri Pohjois-Goan ruuhkaisilla rannoilla, Calangutessa ja Candolimissa. Nopeasti olimme varmoja asiasta, Utordan rauha, sosegad, on meidän juttumme. Kävimme vielä syömässä edellisiltä matkoiltani tutun ystäväni, Krishnan ravintolassa. Krishna oli kuitenkin valitettavasti vapaalla eikä pääsyt tulemaan paikalle. Lupasin tulla myöhemmin uudestaan käymään. Sen teenkin mielelläni, sillä tuolla syömäni pihvi oli matkan tähän asti paras.
Krishna on alunperin Colkatalainen keittiömestari, johon tutustuin ensimmäisellä Goan matkallani, kun hän oli keittiömestarina hotellin läheisessä ravintolassa. Toisella kerralla tuo ravintola oli suljettu mutta törmäsimme häneen vahingossa Mapusan markkinoilla ja kuulimme että hänellä on oma ravintola Calangutessa, Royal Relish. Paikka on tasokas mutta silti keskihintainen ravintola, jossa on laaja lista, sekä intialaista että kansainvälistä ruokaa. Jos välillä haluaa saada kunnon pihvin, suosittelen.
Goalta lähdimme eteenpäin kohti Hampin pyhää kaupunkia yöbussilla. De luxe Volvo AC sleeper bussissa yön piti olla mainosten mukaan nukkumisen juhlaa. Valitettavasti väsynyt ilmajousitus oli Intian teiden päällä voimaton ja bussi heilui ja vaappui ja nukkumin ahtaassa nukkumaosastossa oli vaikeaa. Heti kun sai unen päästä kiinni, kuljettaja soittikin mahtitorviaan jollekin hitaammalle tienkäyttäjälle ja varmaan kaikki matkustajat olivat taas hereillä.
Bussi oli jaettu kahden hengen nukkumaosastoihin, joita oli kahdessa tasossa. Kun vihdoin pääsimme oikeaan bussiin, ei paikoissa ollut numeroita, vaikka lipuissa paikkojen numerot olivatkin. Saimme kassamatkustajilta ohjeet ottaa minkä tahansa vapaan looshin. Keskellä yötä, jostakin puolimatkan pikkukylästä kyytiin tuli ilmeisesti venäläinen pariskunta joka vaati omia numeroituja paikkojaan. Kun numerointi oli henkilökunnalle tuntematon käsite, he ilmeisesti osoittivat vain jotakin paikkaa, joka sattui olemaan meidän paikkamme. Kaveri tuli sanomaan että 'häipykää, tämä on minun paikkani'. Kysyin häneltä 'missä on paikkanumerot' mutta se ei häntä haitannut. Hän alkoi mylviä, niin että varmasti koko bussi heräsi. Kun nousin seisomaan ja hän oli 15 senttiä lyhyempi, hän olikin sitä mieltä että hänelle ehdotetut vapaat paikat olivatkin ihan ok.
Aamulla saavuimme Hampiin. Hampi on hindujen historiallinen kaupunki, Intian muinainen pääkaupunki.Hampi sijaitsee hurjissa vulkaanisissa maisempissa. Upeita isoja kiviä ja kallioita on joka puolella. Monet kivet muistuttavat suomalaisia siirtolohkareita, mutta ovat muodoiltaan pyöreämpiä. Ne eivät ole jääkauden tuotoksia vaan vulkaanisen toiminnan tuotoksia.
Bussiasemalla riksakuskit kävivät bussita kömpivien vastaheränneiden kimppuun hirveällä draivilla. Intiassa aina uudelle paikkakunnalle, varsinkin turistipaikkakunnalle tullessa riksat yrittävät saada turistit narrattua suosittelemaansa hotellin, josta he itse saavat hyvän palkkion. Otimme takavasemmalta kuskin, Smilen, joka ei ollut liian päälekäyvä, ja hotelliin menon lisäksi otimme häneltä loputkin vierailun riksapalvelut.
Hampissa oli iso festivaali alkamassa, ensin Intian kansallispäivä ja sitten perään hindulainen festivaali. Väkeä ympäri Karnatakaa sekä kauempaakin Intiasta saapui jatkuvasti paikalle. Festivaaliin kuului isompia konsertteja sekä moenlaisia kulkueita ja paraateja. Norsuja paikalle oli kuulemma tulossa paljon Keralasta asti. Näimme norsukulkueen , jossa oli n. 6 norsua sekä paljon rummuttajia sekä tanssijoita hurjissa maskeissaan.
Ensimmäisenä päivänä Smile vei meidät Hampi-kierrokselle, jossa kävimme läpi kaikki tärkeimmät temppelit ja luonnonnähtävyydet. Saimme itse mahdutettua mukaan myös yhden geokätkön (jossa bonuksena FTF). Välillä kävimme lounaalla vesiputouksen lähellä olevassa mukavassa ravintolassa mutta koska oli kuiva aika ja putous ei ollut parhaimmillaan päätimme olla patikoimatta loppumatkan putoukselle. Varsinkin kun Goalla on isompi putous jonne aiomme vielä mennä kun Niinan perhe tulee paikalle. Päivä huipentui nousulla apinatemppelin vuorelle jossa syötimme apinoita. Ne tulivat hakemaan linssejä suoraan kämmeneltä. Jotkut ujon varovasti ja toiset röyhkeästi kahmaisten. Auringonlasku vuorelta oli upea.
Hampi on hindujen pyhä kaupunki, joten siellä ei saa liharuokia eikä myydä alkoholia. Kuumassa kuivassa kivierämaassa iso, huurteinen Kingfisher olisi ollut enemmän kuin paikallan. Sen sijan joka paikasta sai todella hyviä tuoreita mehuja, joita sitten nautimmekin joka paikassa.
Meidän suosikkipaikaksemme tuli hotellin viereinen tiibetiläinen ravintola, jonka tarjoilijan kanssa ystävystyimme. Huomasin että hän yritti ratkoa rubikinkuutiota, joka sattuu olemaan minunkin harrastukseni. Sopivasti mukana repussa oli oma 5x5x5 kuutio, jonka ratkaisemisella sain huomattavaa respectiä. Yritin opettaa Rockeylle kuution ratkaisemista, jossa hän hieman edistyikin, vaikka valmiiseen kuutioon on vielä matkaa. Enpä olisi uskonut että joudun guruksi hindujen pyhässä kaupungissa.
Teetimme myös vaatteita Hampissa. Kumpikin halusimme löysät Ali Baba housut. Ne ovat oiva vaate Intiassa, vaikkemme olekaan nähneet paikallisten käyttävän vastaavia. Turistien kuuluukin olla kummallisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti